maanantai 22. syyskuuta 2008


Hei !!

Lämmin, suuri kiitos blogiystävälleni Vuokolle, joka asensi

blogiini kävijälaskurin, kun en sitä itse osannut.

Tänä aikana on todella tapahtunut paljon; olimme hauta-

jaisissa ja joka kerta vavahduttaa sotaveteraanien viimeinen
iltahuuto. Hautajaisissa lapsenlapsi soitti harmoonilla Maan

korvessa kulkevi lapsosen tie.. Arvaatte, itkinkö.

Minulle henkilökohtaisesti on ollut todella suuria taisteluita
itseni kanssa: oppia pitämään kiinni OMASTA MIELIPITEES-
TÄNI lähteä Saksaan.
Lähdenkin vasta huomenna keskustelemaan enkä anna mikään

estää itseäni lähtemästä ko. henkilön vastaanotolle .

Valokuvasta tulee mieleen:

Nyt minulla on lupa avata ovi uuteen elämykseen.

Luin eräänä iltana erästä kirjaa, vai oliko se lehti,
jossa silmiini osui tämä paljon puhuva teksti:
" Itsensä kiittämättä jättäminen on varma tie

masennukseen."

Näillä ajatuksin tervehdin Sinua rakas blogin lukijani.


1 kommentti:

Vuokko kirjoitti...

Joskus on pakko tehdä vaikeitakin päätöksiä, jolloin järki ehkä puhuu toista mitä sydän haluaa. Uskon, että ratkaisu on oikea, mitä se sitten mukanaan tuokin.

Oli ilo auttaa laskurin lisäyksessä!