Tässä tulee vielä toinen runo:

Kentillä kasteisilla

hämärä käy yli maan.

Valkea niittyvilla

vielä on valveillaan.

Katsoen kummissansa

kuinka rukoukseen

kaikkien kukkien kanssa

kumartui hiljakseen.

Kuusen latvasta ääni

pienoisen huilun soi.

minäkin kumarran pääni.

Minunkin sisälläni soi.

- Aaro Hellaakoski -