Hyvää iltaa !

On paljon tapahtunut: kävin viime viikon perjantaina erään

koulun avoimien ovien päivänä. Oli kiva käydä entisessä

työpaikassa ja tavata ihania työkavereita.

Myös asiani etenee pikkuhiljaa (tarkoitan Saksan matkaani)

ja kävin viime viikon torstaina pojan rippikouluinfossa. Vielä on

edessä jännittävät päivät, että millekä leirille hän pääsee. Toivon

vain, että pääsisi mahdollisimman myöhään kesällä leirille, että

ehdin valmistella poikani rippijuhlaa. Saa nähdä, kuinka käy.

Kävin tänään T- tädin luona, kerroimme toisillemme kuulu-

miset ilta teen kupposen äärellä. Unohdin kiittää!! Tuli niin

kiire ostamaan puheaikaa ja ehdin kuin ehdinkin.

Tuli sisäinen rauha, kun kävin T- luona, paljon sisäistä vii-

sautta oli keskusteluissamme. Ihaninta oli se, ettei hän

"tuominnut" ratkaisuani lähteä Saksaan ensi vuoden

puolella.

Jos tie vie päämäärään, ei sen pituudella ole merkitystä.

Olisikohan Goethen tekstiä? En muista mistä nappasin

tämän paljon puhuvan mutta ytimetikkään lauseen.

Harmittaa kun pitää lähteä huomenna, kun on ruotsia

minun kun pitää suorittaa se virkamies tutkinto...

Alkaa klo 16.30-19.45, rankka päivä edessä. Keski-

viikkona on taas kandiryhmän kokoontuminen:

minun pitää esitellä toisen omaa kandityötä.

Minun kandityötäni esittelen 12.11. jos muistan

päivän oikein.

"Lapsia ja kelloja ei pidä herkeämättä vetää, niiden

on annettava myös käydä."

-Jean Paul-

Jk.

Olin lähes unohtaa: Olin viime vuonna Saksassa,

kun siellä oli Weinachtsmarkt, hehkuvaa glühweinia

ja bratwurstia. Kuten ylläolevassa kuvassa voi

aistia ihanaa joulutunnelmaa Saksassa, se on

sellaista mitä meillä Suomessa ei ole.

Jos kaikki käy hyvin, haluaisin päästä sinne

joulukuussa aistimaan ihanaa jouluista

tunnelmaa.

Onneksi voi haaveilla.

Hyvää yötä