sunnuntai 5. huhtikuuta 2009



Suuntavaisto...

Mihin lähtisit,jos Sinulle tarjoutuisi

tilaisuus muuttaa mihin tahansa

paikkaan maailmassa? Lähtisitkö

Coloradon vuorille, Ranskan

Alpeille tai ihmisiä kuhisevaan

New Yorkiin?

Eräs opas Afrikassa on nähnyt

omin silmin, miten moni ihminen

on muuttunut erämaavaelluksilla. Ihmiset matkustavat

esim. Afrikkaan voidakseen nousta Kilimanjaron hui-

pulle mutta ihmiset huomaavatkin kotiin palatessaan

hullaantuneensa auringonlaskuihin, hiljaisuuteen, ilta-

nuotion loimuun, taivasalla nukkumiseen, siihen että

ovat saaneet uudelleen kosketuksen elämän perus-

asioihin.

Ihmisen elämä ei ole enää sidoksissa aurinkoon, vuo-

rovesiin ja vuodenaikojen vaihtumiseen kuten ennen.

Suuntavaisto on sidoksissa taustaamme ja perintei-

siimme siinä määrin, ettemme voi sivuuttaa sitä

noin vain. " Erämaa... on vältämättömyys sielulle,

vasta-aine stressaavalle nykyelämälle, väline jonka

avulla voi saavuttaa mielentyyneyden ja tasapainon",

Sigurd Olson on todennut.

Olemme juurtuneet fyysisesti ja psyykkisesti

kesyttömään menneisyyteemme, mutta emme ole

ehtineet kääntää vaihdetta, koska muutokset

tapahtuvat niin nopeasti. Siitä syystä emme

näköjään pääse eroon menneisyydestä, vaikka

menestyisimmekin elämässä. Tunnemme olevamme

juurettomia, jos meillä ei ole kosketusta luontoon ja

sen yksinkertaisiin rytmeihin.

Olemme sananmukaisesti menettäneet jalansijamme.

************************

Seuraavaksi: Aina matkalla, ei koskaan perillä.

************************

Deafness is our lifeline. You know, when you're born,

they cut the umbilical cord and you're a separate person.

Well, with deafness you can never cut the umbilical cord.

Those of us who raised in it, we can never leave it behind.

- Paul Preston -

********************************

Hyvää sunnuntaita Sinulle ja minulle.

Ei kommentteja: