maanantai 31. elokuuta 2009

Meillä on tapaaminen

poliisin kanssa ensi

viikon maanantaina

(07.09.)

Ajatukset heittää

todella laidasta

laitaan.

Tänään menemme vielä

lääkärille näyttämään

polvea, on niin turvok-

sissa ja poikani sattui

vielä sanomaan ettei mol.

polvista otettu edes

röntgen kuvia!!

En voi ymmärtää millään,

miten tämä on edes mahdollista!

Poika vielä haluaa lähteä

luokkaretkelle, saa nähdä

mitä lääkäri tähän nyt sanoo.

Kirjoitan tähän samalla runon,

jonka on kirjoittanut muistaakseni

Maaria Leinonen:

" Ilo sen pitäisi olla

jokaisen uuden aamun

valon määrästä riippumatta

pilvinen tai aurinkoinen

sinihärmäinen

epätoivon harmaa

mikä tahansa

mutta uusi päivä

mahdollisuuksia täysi!

Ehkä juuri tämä on se päivä

jota et koskaan unohda

jonka jälkeen kaikki on toisin ."

*******************************

Huomaan itsekin ajavani autolla

ihan eri tavalla nyt.

Ja poikani halailee

herkemmin, on kuitenkin

tapahtuma ottanut koville.

Kaikkein tärkeintä on kuitenkin

se, että pystyy puhumaan ja

kertaamaan onnettomuutta aina

uudelleen ja uudelleen, mikä

on minusta hyvin tärkeää.

Hyvää maanantai päivää!

5 kommenttia:

Marge kirjoitti...

Hei!
Anteeksi, että vasta nyt pääsen lukemaan postaustasi!

Olen järkyttynyt ja samalla helpottunut puolestanne!!! Kyyneleet tulivat väkisin minunkin poskilleni, kun luin edellistä postaustasi!
Helpottunut olen siksi, että pojat selviävät!!!! Suojelusenkelit olivat mukana, KIITOS siitä Luojalle!!!
Tuollaiset uutiset ovat juuri niitä kaikkein pahimpia, mitä voi kuulla!!!Onneksi nyt on kaikki hyvin ja teillä on ihania ystäviä!!!
Välillä meitä ihmisiä koetellaan eri tavoin, mutta yritetään muistaa, että kaikki, ihan kaikki on Korekeimman kädessä!!!Ja Isä kestää meidän epävarmuuden, syyttelyn ja vihastumisemmekin! Mikä ihana asia ymmärtää!!
Siunausta teille kaikille ja pojallesi edelleen enkeitä vierelle!!!
Halauksin, Marge

Marianne kirjoitti...

Hui, kylläpäs täällä oli järkyttäviä tapahtumia...en olekkaan käynyt täällä pitkään aikaan lueskelemassa...No, toivotaan että asiat järjestyvät parhain päin ja poikasi paranee.

Voikaa hyvin T.Marianne

mammeli kirjoitti...

Kyllä oli suojelusenkelit liikkeellä, kun onneksi pojallesi ei käynyt pahemmin :) Osuin blogiisi ja nauratti, kun profiilissa mainitsit lemppari elokuvaksesi juuri ne, joista itsekkin tykkään :) Mukavaa syksyn jatkoa <3

mimmuli kirjoitti...

Ihan kyyneleet silmissä luin...todellakin ei ollut aika lähteä, taivaan enkelit kannattelivat lastasi. Voimia sinne ja pikaista polvenkin paranemista vaikka sydän tokenee hitaammin.

<3 Halit Mimmulilta

Marge kirjoitti...

Hei vielä!
Minulla olisi jotain sinulle kuuluvaa blogissani...;)