Loppiainen

Loppiainen on mainio suomen kielen sana, samanlainen
kuin laskiainen ja pääsiäinen. Se kertoo täsmällisesti,
mistä on kysymys: joulu on nyt loppu. Riisuttu kuusi
matkustaa jätehuoltoon. Säilytettävät koristeet arkis-
toidaan tulevaan käyttöön. Jouluaika vaihtuu kaamoksen
vietoksi. Seuraavaa lomaa aletaan odottaa.

Loppiaisen länsieurooppalainen nimi on epifania, ortodok-
sikirkossa se on teofania. Se on joulunajan viimeinen
kirkollinen juhlapäivä, jota vietetään tammikuun kuuden-
tena, kolmantenatoista päivänä joulupäivän jälkeen.

Loppiainen on tarkkaan ottaen se päivä, jolloin tierna-
poikien pitäisi esiintyä. Matteuksen evankeliumissa ker-
rotaan, kuinka itämailta tuli tietäjiä tähden johdattamina
kumartamaan vastasyntynyttä juutalaisten kuningasta.

Ensimmäisinä kristillisinä vuosisatoina tietäjät muuttui-
vat kuninkaiksi. Heidän lukumääränsä, jota evankeliumi ei
mainitse, vakiintui kolmeksi ehkä siksi, että lahjoja oli
kolme: kulta, suitsuke ja mirhami.

Kolme kuningasta saivat nimekseen Caspar, Melchior ja
Balthasar. Casparista tiedettiin, että hän oli etiopia-
lainen neekeri.

Kolmen kuninkaan kumarrus on yksi eurooppalaisen taiteen
kaikkein rakastetuimpia aiheita. Samaan kuvaan sai Pyhän
perheen, kolme eksoottisen näköistä komeasti pukeutunutta
herraa, joista yksi jopa mustaihoinen, aarrearkkuja, hevosia,
palvelijoita ja Betlehemin tähden. Kuninkaitten kumarrus
- tauluja on varmasti maalattu tuhansia.

Matkailevista kuninkaista tuli matkustavaisten suojelupyhi-
myksiä. Loppiaista vietetään protestanttisessa kirkossa
lähetystyön juhlana, olivathan tietäjät ensimmäisiä
käännynnäisiä.

Lähde: Kai Linnilä, Wanhan ajan joulu
Kuva poimittu netistä

***********************************************************

Hyvää loppiaista Sinulle lukijani!