elämässäni äärettömän tärkeitä.
Olen aina tuntenut olevani tärkeä isäni suvun naisille, tämä valokuva
on minulle hyvin, hyvin rakas. Poikani ei valitettavasti nähnyt omaa
rakasta mummiani. Tuota kuvaa ajatellessani, tunnen joka kerta
suurta rakkautta: heidän talonsa oli täynnä rakkautta, kissoja ja
koiria.
***************************
Lasta ei kasvateta siksi,
että hän olisi mahdollisimman
mukava ja vaivaton meille,
vaan siksi,
että hän terveenä ja väkevänä
voisi täyttää tulevan paikkansa
ja löytää itsensä!
- Maria Jotuni -
***************************
Hyvää illan jatkoa Sinulle ja minulle.
t. Salaisen puutarhan emäntä
2 kommenttia:
Niinpä. Taitaa olla niin, että kontaktit ylipäänsä "iso"vanhempaan ihmiseen alkaa olla harvassa nyky nuorten keskuudessa. Liekkö välimatkat, kiire, vai mikä?
Välimatka ihmisten kesken sen kun lyhenee, mutta sanojen välimatka pitenee...
Hyvää paivänjatkoa!
-Pia-
Onpas viisaita sanoja tuossa Maria Jotunin runossa.
Ajat ja tavat ovat muuttuneet todella paljon parinkymmenen vuoden kuluessa. Nykyelämä on niin kiireellistä, tuloshakuista, enemmän pintakiiltoa, vähemmän tunnetta ja välittämistä. Toivoisinpa että nykyajan vanhemmista tulisi samanlaisia isovanhempia mitä oman aikani isovanhemmat ovat olleet, tuollaisia ihmisä kuin kerrot mummisi molempien siskojen olleen. Kehitystä ja edistystä pidetään hyvänä asiana, mutta on sillä varjopuolensakin. Lapset eivät tarvitse isovanhemmilta aina sitä rahaa, vaan myös aikaa ja välittämistä.
Lähetä kommentti