perjantai 10. syyskuuta 2010

Tulin äsken kotiin

ja poikani sanoi: äiti, en malta odottaa, milloin
koulu alkaa... Kertoi mitä on koulussa tehnyt...
Kertoi myös, äiti, tiedätkö tää on mun juttu
ihan selvästi.
Oli ihanaa katsella ja kuunnella vapautunutta
poikaani.
Kuvassa pojallani on minun vaaleanpunainen
haalarini ja toivon, että poikani aikanaan käyttää
kun saan omia lapsenlapsia.
Isäni osti pojalleni vappuna ilmapallon vuonna
1996, jolloin poikani oli lähes kaksi vuotias.
Rakas kuva.
Rakas poikani.
Ihanaa, että olet poikani.
Vaikka käyt amiksessa, kunhan tunnet olevasi
oikeassa paikassa.
Sinusta hyvin ylpeä, olet
rakentamassa omaa elämääsi
pikkuhiljaa...
Sinusta ylpeä äiti,
alias Salaisen puutarhan emäntä


3 kommenttia:

sanna kirjoitti...

Kauniita sanoja pojastasi! :)Niinhän se on , että lapsi varmasti löytää oman paikkansa maailmassa, toiset ennemmin, toiset myöhemmin. Meidän vanhempien tehtävänä on rohkaista etsimään heidän omaa juttuaan. Se on se, josta ihminen nauttii!
Hyvää viikonloppua!

Erjuska kirjoitti...

On tärkeää että elää itsensä näköistä elämää - poikasi on sen asian oivaltanut. Kun opinnot tuntuvat "itsensä näköisiltä" ei ole niin suurta vaaraa siitä, että opinnot keskeytyvät jossin vaiheessa.

Ehkä äitisikin poikasi tekemän ratkaisun hyväksyy jossain vaiheessa - anna vain aikaa hänelle siihen.

Mukavaa syksyä Sinulle.

T. Erjuska

Marika kirjoitti...

Hyvä jos poikasi on löytänyt itselleen mieluisan opiskelupaikan. Se on tosi tärkeä asia. Myös tosi hieno asia että olet hänestä ylpeä. toivottavasti kaikki muutkin läheiset ajattelisivat samoin kuin sinä.

Mukavaa viikonloppua sinulle Salaisen puutarhan emäntä.