Iltaa blogin ihanat lukijat!
Anteeksi, kun nyt vasta ehdin kirjoittamaan matkastani Tansaniaan.
Matka alkoi aamuvarhaisina tunteina, ja vaihto Amsterdamissa, jolloin
ei vielä tajunnut matkustavansa Afrikkaan asti. Amsterdamin lento-
kenttä oli suuri ja helppokäyttöinen lentokenttä. Sitä kyllä jaksoin
ihmetellä, että ihmisillä on todellakin rahaa matkustaa ympäri
maailman.
KLM:n kone oli todella suuri, meitä oli koneessa lähemmäksi
yli 420 matkustajaa. Saavutessamme Dar es Salaamiin, klo oli
jo lähemmäksi puolta yötä. Lentomatkaa kesti kaiken kaikkiaan
13 tuntia.
Saavutessamme lentokentälle, piti heti maksaa 50 dollaria vii-
sumista. Ei edes tarkistettu, onko keltaista korttia mukana,
joka tarkoittaa kansainvälistä rokotekorttia. Heille oli tär-
keämpää, että maksamme todella vaadittavat 50 dollaria.
Lentokentällä odotti paha haju, en osaa kuvailla mutta
ajattelin, että nyt elän afrikkalaisen ihmisen tavoin.
Ulkona odotti oma kuljettaja, joka vei meidät hotelliim-
me, yllätys oli vain melkoinen, kun hotellin edessä
pimenevässä, lämpimässä yössä, seisoivat kaksi
pitkää masai heimoon kuuluvaa miestä. He olivat
hotellin yövartijoita. Hyvin ylpeitä omasta kulttu-
ristaan. Matkalla kentältä hotelliin oli aika lailla
suuri järkytys: matkan varrella oli pöytiä, jokai-
sessa nuotioita, missä myivät mm. ruokaa.
Saimme kuulla, että näillä ihmisillä ei ole edes
kotia vaan nukkuvat pöydän vieressä, maassa.
Ihmisten määrä, nuotioiden määrä, kynttilöiden
määrä oli ihan uskomatonta. Nyt jälkeenpäin
ajateltuna, oli todella viisasta saapua illasta
myöhään : pehmeä lasku tansanialaiseen
elämämuotoon.
********************************
Oi, suuri Herra, sytytä minun sydämessäni
kynttilä, jotta minä näkisin, mitä siellä on,
ja voisin lakaista pois roskat Sinun asuin-
paikastasi.
- afrikkalaisen tytön rukous -
*************************************
Hyvää yötä sinne Tansaniaan sekä Sinulle
ja minulle.
t. Salaisen puutarhan emäntä
Jk. Kuva googlehausta.
sama
1 kommentti:
Voin vain kuvitella millainen kulttuurishokki tuonne Tansaniaan saapuminen on ollut. Mutta varmasti myös mahtava tunne kokea ja nähdä kaikkea uutta. Aistit on jotenkin herkkänä tuollaisessa tilanteessa, sitä huomioi kaikilla aisteilla uusia asioita, mahtava tunne varmasti. Kuin myös surullista nähdä valtavan köyhiä ihmisiä.
Mukava että ehdit vähän kertoa matkastasi. Ilmeisesti jatkoa seuraa :)
Lähetä kommentti