keskiviikko 25. toukokuuta 2011

Eilen oli surullinen päivä...

Poikamme jätti eilen ihanan tyttöystävänsä, ja meidän maailma

on ihan "sekaisin". Toisaalta ymmärrän, että poikamme haluaa

olla myös omien kaveriensa kanssa. He vain ehtivät olla

yhdessä vuoden ja kaksi kuukautta.... Isäntäkin,  joka

alussa oli niin vastaan nuorten seurustelua, liikuttui kyyneliin

kuultuaan, ettei E:tä enää nähdä kodissamme...

Joten poikamme menee eteenpäin elämässään ilman

E:tä, sanoinkin, että minulla olisi yksi pyyntö:

että olisi sinkkuna mahdollisimman pitkään, ja

nauttisi vapaudestaan...

Silti isännällä ja minulla on ikävä E:tä...

Uskomatonta.

Voi tätä suurta nuorten ensirakkautta, jota tulevat

aina muistamaan!

t. Salaisen puutarhan emäntä

Jk. E kävi tänään  hakemassa vaatteitaan ja tavaroitaan,

ja huomenna menee poikamme hakemaan

tavaroitaan E:n kotoa. Rankkaa.

Silti elämä jatkuu...

Sama

2 kommenttia:

Marika kirjoitti...

Varmasti reilussa vuodessa ehtii kiintyä varsinkin jos ja kun tyttö on ollut mukava ja ihana ihminen.

Oma poikani ei ole vielä seurusteluja aloitellut ja kun kysyin että onko kiinnostavia tyttöjä niin poikani vastasi, ettei ole vielä mikään kiire alkaa seurustelemaan (hän täytti juuri 17v). Vastasin hänelle, että ei olekaan. Kaverit on hänellekin tärkeitä ja sekä tyttöjä että poikia ystäväpiiriin kuuluu.

Toivottavasti poikanne ensimmäinen tyttöystävä säilyisi pelkkänä ystävänä kuitenkin edelleen. Haikeaa ja surullista ihmissuhteiden päättymiset, mutta seillainen kuuluuu elämään ja kasvattaa.

Tiitu kirjoitti...

Oih, noikin surut tulee eteen. Kuinka en sitä ole tajunnut? Olette aika ihania kun otitte tytön niin hyvin vastaan. Etkä selvästi ole niitä anoppeja jotka ei hyväksy pojalleen yhtäkään tyttöä :)