keskiviikko 3. elokuuta 2011

3.8.1996 oli elämäni surullisin päivä...


3.8.1996 kuoli rakas, kultainen ystäväni.

Hänelle hyvin rakkaassa kesämökin laiturilla

istuessamme, aina odotimme joutsenten

palaamista.

Sinä keväänä eivät palanneet.

Aion tänään käydä hänen haudallaan.

Joka kerta käydessäni, jalat vapisevat...

Olen silti hyvin kiitollinen, että sain kokea

niin upean ystävyyden.

******************************

Pitäkää hyvää huolta toisistanne!


t. Salaisen puutarhan emäntä


Jk. Joutsenen kuva googlesta poimittu.

Sama


3 kommenttia:

Maarit kirjoitti...

Elämä on niin surullisen kaunis laulu...
kauniisti kirjoitit ystävästäsi,
se on niin totta, pidetään hyvää huolta läheisistämme elämä kun on niin rajallista.
Iloa sinulle kuitenkin kesäpäiviisi :)

Hanna kirjoitti...

Ysävän menetys on kova paikka! Olen itse menettänyt ystävän liikenneonnettomuuteen.
Onneksi on kuitenkin iso kasa mukavia muistoja.

Marika kirjoitti...

Surullista, että olet menettänyt rakkaan ystäväsi :( Ystävät ovat elämän suola ja pippuri, ilman heitä ei elämä oikein maistuisi millekään.