3.8.1996 kuoli rakas, kultainen ystäväni.
Hänelle hyvin rakkaassa kesämökin laiturilla
istuessamme, aina odotimme joutsenten
palaamista.
Sinä keväänä eivät palanneet.
Aion tänään käydä hänen haudallaan.
Joka kerta käydessäni, jalat vapisevat...
Olen silti hyvin kiitollinen, että sain kokea
niin upean ystävyyden.
******************************
Pitäkää hyvää huolta toisistanne!
t. Salaisen puutarhan emäntä
Jk. Joutsenen kuva googlesta poimittu.
Sama
3 kommenttia:
Elämä on niin surullisen kaunis laulu...
kauniisti kirjoitit ystävästäsi,
se on niin totta, pidetään hyvää huolta läheisistämme elämä kun on niin rajallista.
Iloa sinulle kuitenkin kesäpäiviisi :)
Ysävän menetys on kova paikka! Olen itse menettänyt ystävän liikenneonnettomuuteen.
Onneksi on kuitenkin iso kasa mukavia muistoja.
Surullista, että olet menettänyt rakkaan ystäväsi :( Ystävät ovat elämän suola ja pippuri, ilman heitä ei elämä oikein maistuisi millekään.
Lähetä kommentti