Äidin hiljaisia ajatuksia...

Poikani pääsi opiskelemaan tuonne viereiseen kouluun:

merkonomi linjalle ja tekee samalla kaksoistutkinnon,

mutta:

minä olin se, joka kävi ottamassa kopioita:

* peruskoulun päättötodistuksesta

* ammattikoulun todistuksesta (jätti kesken)

* elämänsä ensimmäisestä työtodistuksesta

* kirjoitin kaikki tiedot, jolloin herätin pojan

   kysyäkseni minkä yhden oppiaineen valitsee:

   valitsi psykologian, no minä sitten pyysin

   häntä allekirjoittamaan nimensä kolmeen

   paperiin...

Mitähän pojastani tulee, kun äiti ja isi vei

kirjekuoren ko. koulurakennukseen? Isi

istui autossa ja minä vein kirjekuoren

kouluun ja pyysin oikein  kirjaamossa

leimaamaan päiväyksen...

Paperit jätettiin melkein vimpana päivänä:

vaikka oli kuinka luvannut itse hoitavansa

ko. asian.

Voi tota rakasta kullannuppuani!

Yksi, iso muutos on tänä syksynä:

Meille ei tulee enää kotiin Wilmasta tietoja

koulusta, ts. poikani nyt pitää itse ottaa

vastuuta koulunkäynnistään...

Rakkaalle pojalleni:


Sinun täytyy kuunnella sydämesi ääntä.


Siitä elämässä on kysymys.


Ehkä "kaikki on kohdallaan " silloin,


kun luottaa omiin voimavaroihinsa, ei 


silloin kun tulevaisuus on varma.


Kohtalolle on annettava mahdollisuus.


Nyt tiedät, mitä Sinun on tehtävä!


Rakkaudella äitisi

*******************************

-Päättämättömyys aiheuttaa usein todella pahoja

kärsimyksiä. Se on paljon pahempaa kuin

epäonnistuneet päätökset.

- On niitä, jotka kulkevat elämänsä linnan

läpi hitaasti, jotteivät menettäisi mitään, mutta

he eivät pysty nauttimaan. On myös niitä, joilla

on kiire saapua nopeasti perille, ja he menettä-

vät kaiken voimatta nauttia mistään. Muutamat

harvat ymmärtävät tämän ja antavat kierroksen

viedä oman aikansa. He panevat merkille

jokaisen nurkan ja jokaisen askeleen, ja

nauttivat niistä. He tietävät, että se ei ole

ilmaista, mutta he ymmärtävät, että elämä

on sen arvoista.

Ajatukset poimittu kirjasta: Jorge Bucay,

Kerro kanssani.

*******************************

Hyvää päivän jatkoa Sinulle!

t. Salaisen puutarhan emäntä