Tänään oli se päivä, kun isäni kertoi hyvin avoimesti, miten rankkaa hänellä on kotona.
Poikani ja minä kävimme vaarin / isän luona, äitini oli oman siskonsa luona käymässä.
Otin itse puheeksi ja kysyin miten jaksat: isäni siihen hyvin rauhalliseen tyyliinsä vastasi
hiljaisella äänellä, että rankkaa on. Äidin lähimuisti ei pelaa yhtään mutta
kaikki lapsuutensa muistot muistaa kirkkaasti, saksan kieliopin muistaa (vanhan ajan
oppi: kaikki prepositiot muistaa oikeassa järjestyksessä) sekä muut kielet hallitsee...
Mökillä äidillä on unohtumassa tai unohtunut ruuan laitto.
Lupasin isälleni mennä huomenna äitiä katsomaan, kun isäni menee mökille. Poikani
oli hississä hyvin hiljainen ja tietenkin surullinen kuten minäkin...
Suuri unelmani olisikin saada mahdollisimman pian kandin paperit valmiiksi: puuttuu
enää yksi tentti ja kandityö. Niin pitkällä olen, seur. tentti on 20.8. ja yritän sitä ennen
saada kandityöni valmiiksi. Niin ehtisi äiti kuulla ja toivon mukaan myös ymmärtää.
Kävin tutustumassa erääseen blogiin: Minä, äiti ja mummo... ehdin lukea muutaman
rivin, kunnes itku tuli suoraa huutoa.
Tiedän kyllä mitä minua odottaa, sillä äidinäitini sairastui aikoinaan samaan sairau-
teen mutta kun on kyseessä oma äiti, hyvin vahva persoona. Aina valmis auttamaan
muita.
Surullinen,
Salaisen puutarhan emäntä
4 kommenttia:
Elän tätä asiaa nyt läheisen ystäväni kautta, sillä hänen äitinsä on sairastanut jo vuosia Alzheimerin tautia ja vihdoin vuosi sitten tuli eteen hoitokoti, sillä vanha isä meinasi uupua ihan tyystin. Hoitokoti ei ollut ratkaisu läheskään kaikkeen, mutta ainakaan äiti ei enää lähde ovesta -30 asteen pakkaseen sisävaatteilla yön pimeään tms. Ja juhannuksena aikuiset lapset vuorottelivat niin, että äiti sai olla koko juhannuksen isän kanssa mökillä.
Voimia!
Voimia sinulle ystäväni!
Isäni on avovaimonsa omaishoitaja. Päivä päivältä käy raskaammaksi hoitaminen. Intervallihoitoa pitäisi hakea, että saisi isäkin välillä levätä.
Voimia myös minä toivottelen.
Lähetä kommentti