Tänään ...

menin  rakkaan ystävättäreni ja hänen miehensä kanssa syömään.
Olemme tutustuneet  työpaikan kautta vuosia sitten ja
hän asuu nyt Kiukaisissa.

Oikein ihmettelin, kuinka ihanaa on taas elää, mennä syömään
ja olla "elossa". Olen ollut liian paljon yksin, murehtinut pojan
sekä äidin tilanteita.

Kukaan ystävistäni ei tiedä, haluan näköjään pitää kaikki itselläni,
isän puoleiset pari rakasta sukulaista tietävät ja hiljattain toinen
heistä sanoi minun olevan urhean äidin. Tätä pohdin pitkään,
olenko? Vastausta en ole vielä saanut mutta kaikkeni olen kyllä
yrittänyt ja jotenkin olen luovuttamassa... On niin vaikeaa olla
luovuttamattakaan.

Tuossa ihanassa elämänohje taulussa on ihania ohjeita,
minua puhuttaa erityisesti tänään:

" Elämä on liian arvokas, älä tuhoa sitä."

Minun pitää kyllä oppia myös ajattelemaan itseäni, olla itsekäs
nainen. Äiti olen aina, mutta on pakko ajatella itseäni enemmän.
Tänään oivalsin, kun kävimme syömässä.

Muuten ravintolassa tapahtui yllättävä juttu: Me kaikki kolme
tilasimme sattumalta saman lounaan. Pihvi vai sattui olemaan
hyvin sitkeä ja kuiva, oli vaikeuksia "sahata". Meillä oli kaikilla
niin kova nälkä, söimme kuitenkin... tarjoilijan tullessa noutamaan
lautasia pois, ilmoitimme, että ruoka muuten hyvää mutta pihvit oli
taas ...

Vähän ajan kuluttua, saimme lahjakortin 3 x lounas kupongin.
Ystävättäreni mies, kun maksoi minunkin lounaan, he päättivät
antaa minulle lahjakortin, joka on voimassa aina lokakuulle asti.

Tästä opimme, että kyllä kuuluu aina kertoa, millainen ruoka oli:)
Niinkuin Ramsayn tv-ohjelmissakin painotetaan.

Opettelen ajattelemaan itseäni.
Enköhän opi?


t. Salaisen puutarhan emäntä


Jk. Kuvan googlasin.

Sama