Olen kuusikymppinen nainen ja äiti. Kirjoitan elämästäni, ajatuksistani ja unelmistani.
keskiviikko 5. maaliskuuta 2014
Kävin katsomassa ...
Kävin katsomassa asuntoa, on liian lähellä nykyistä kotiani.
Kävellessäni sinne, olin yllättävän rauhallinen ja asuntoa tuli näyt-
tämään nuori mies.
Asunto sinänsä ihan kiva, tuulikeittiöneen ja yllättävän tilava
mutta :
- astuessani parvekkeelle, tiesin heti, etten voi ottaa asuntoa
- koska piha on täynnä maahanmuuttajien lapsia, jotka tuntevat
minut (olin kaksi vuotta eräässä koulussa töissä, jossa kaikki
tuntee minut)
- asunnon lattialla oli paljon ulosottokirjeitä, laskuja sekä
mainoksia varmaankin kahden kolmen kuukauden ajalta
- oli todella hyvä, että menin katsomaan, ja tiedän ettei se
ollut vielä minua varten
- kukaan ei tiedä, että kävin katsomassa, ja silti minussa huokuu
sisäistä rauhallisuutta - minkähän takia ?
Tulla lujaksi,
pysyä pehmeänä.
Siinä on haavetta
kylliksi yhdelle elämälle.
- Tommy Tabermann -
Isäni sisko sanoikin eilen minulle osuvasti: muista elää yksi päivä
kerrallaan, mennessämme posliininmaalaukseen.
Voi hyvin,
t. Salaisen puutarhan emäntä
Jk. Ihana kuva poimittu googlesta.
Sama
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Ei ollut se asunto sinua varten, mutta kyllä sekin asunto vielä löytyy...:)
Lähetä kommentti