Muistiin merkittyä ...

Sain  ensimmäisen päiväkirjani yhdeksänvuotiaana. Söpön kirjavakantisen kirjan, jossa
oli sydän kannessa ja sivulla lukko. Tarvittaessa lukon sai murrettua auki hiuspinnillä.
Kirjasta käy ilmi, että söin jäätelöä mummini kanssa kesällä 1965.  Myös käy ilmi,
kuinka olin ylpeä saadessani ihka uuden jojo lelun, punavalkonen ja vielä Coca cola
mainoksin ! Naapurin poika tuli oikein tarjoamaan viisikymmentä mummon markkaa,
enkä suostunut, nosti summaa 100 markkaan asti. Enkä suostunut. Onkohan se vielä
jossain tallessa? Päiväkirjassani minut yllätti: Jos emme saa kesämökkiä ostetuksi
omaksi, muutan Ruotsiin asumaan. Saimme mökin omaksi, vaikka perheessä kahdek-
san sisarusta eivät halunneet saada sitä omaksi. 

Vuosien saatossa päiväkirjoja on kertynyt vinot pinot. Esikoisestani odottamisesta
on myös erillinen raskausajan päiväkirja, minulle hyvin rakas.

Oman historian kuvausta on kertynyt jo melkoisesti. Vaikka merkinnät ovat ajoittain
suoria sanoja suuntaan jos toiseen, pidän niitä merkittävinä muistoina eletyn elämän
eri kasvuvaiheista sekä -kivuista. Ne muistuttavat, että kaikesta, vaikeistakin asioista,
on selvitty.

Sanoisin, päiväkirja toimii ikään kuin todistajana siitä, että ihminen eheytyy ja pa-
ranee kolhuistaan. Enää ei ahdista samalla tavalla kuin parikymppisenä, ja kolmen-
kympin kriiseilleen voi pää kallellaan jo naureskella.

Päiväkirja on kirjoittajalleen juuri se kaivattu uskollinen ystävä, joka sillä hetkellä
tai siinä elämäntilanteessa puuttuu. Se on oivallinen tapa purkaa ja käsitellä omia
tunteitaan ja sisäistää maailmaansa. Päiväkirjan sivuilla voi huoletta käydä sisäistä
vuoropuhelua itsensä kanssa.


Pidä päiväkirjaa, jonain päivänä se yllättää, ylläpitää Sinut.

                               - Mae West -

Ystävättäreni tässä hiljattain kysyi, olenko lukenut Jörn Donnerin kirjaa Mammuttia,
jossa kirjailija pureutuu omaan menneisyyteensä. En ole vielä ehtinyt lukea, mutta
ystävättäreni mukaan Donnerin henkilöhistoria on avautunut hänelle kokonaan
uudella tavalla.

" Jokaisen matka alkaa äidin sylistä, sanotaan. Minun matkani ei alkanut sinun
sylistäsi, äitini Greta. Minulla oli lastenhoitaja." Näin oli Jörn Donner kirjoittanut
kirjassaan. 


Tämän kirjan aion heti lukea, kun siihen vain löytyy mahdollisuus. Ehkä kahden
viikon päästä onnistuu, kun lähden Kajaaniin viikonlopuksi.

Ja suosittelen päiväkirjan kirjoittamista, ellet ole aikaisemmin aloittanut.


Salaisen puutarhan emäntä


Jk. Kuva poimittu googlesta.

Sama