En saanut nukutuksi koko viime yönä, meillä on todella ihana ystävyys:
tutustuimme toisiimme yhteisen työpaikan kautta ja olemme tuenneet
toisiamme myöskin pitäneet hauskaa. Ennen kaikkea olemme pystyneet
puhumaan ihan kaikesta, siis IHAN kaikesta.
Ja nyt olen ihan lukossa, tiedän taudin kauheuden, järki pysyy kyllä
loppuun asti. Tiedän, ei hän sääliä tarvitse, mutta silti sairaus johtaa
kuolemaan, se juuri on kaikkein rankinta.
Olisin kiitollinen, jos kirjoittaisitte kokemuksistanne.
Salaisen puutarhan emäntä
2 kommenttia:
Ainoa mitä osaan sanoa on: pysy rinnalla, hamaan loppuun asti.
Itselläni ei ole ketään tuttavaa kenellä tuo sairaus olisi, mutta tiedän, että on kova tauti. Voimia sinulle ja ennen kaikkea voimia ystävällesi♥
Lähetä kommentti