Läikähdys rinnassa

Lapsuuden kesille ei taida mikään vetää elämässä vertoja. Mitä enemmän vuosia

kertyy, sitä suuremman läikähdyksen niiden muistelu minussa synnyttää. Huomaan

sen aina, kun kerron lapsuuden kesistä jälkipolvelle.

Muistan tarkalleen miltä kesäilta tuoksui. Miten heinänkorsi pisti pienen tytön jalka-

pohjassa , kun oikaisimme naapurin mökin lasten kanssa metsäpellon yli.

Muistan miten autaalta tuntui työntää paljaat varpaat mökkirannan veteen.

Muistan peilityynen meren, intiaanikesän paahteen ja pikkukalojen iltatohinat

rantavedessä. Ongen kohon nykäykset kalareissulla paapan kanssa, uimarannan

mutapohjat. Paapan rakentama purjevene on minulla vieläkin, paappa nimesi

veneen Pamiriksi (Pamir).

Olin isin kanssa poimimassa mustikoita, kunnes karkasin kiven taakse syömään

mustikoita, ja isi luonnollisesti hätääntyi ja hälytti kaikki mökin naapurit etsi-

mään minua. Äiti kuuli ollessaan töissä, ja lähti samantien soutamaan ja

arvatenkin isi oli saanut kuulla kunniansa (?) ja joku oli sitten kysynyt, isiltä,

missä olin viimeksi ja isi oli palannut ja huomannut minun istuvan suuren kiven

takana kaikessa rauhassa. Muistan vielä sen vihreäruutuisen esiliinan, joka oli

päälläni, olin silloin viiden vuoden ikäinen...

Suvivirren jälkeen muutimme saareen koko kesäksi, minua hoiti kesäisin nuoret tytöt,

äidin ja isin käydessä töissä. Soutivat sisäjärven läpi rantaan, jossa bussi odotti äitiä ja

isi lähti polkupyörällä liikkeeseensä töihin. Vanhemmista on sanottu, että isi oli vii-

meinen soutaja, kun kaikilla muilla oli jo perämoottorit. Itse en edes ymmärtänyt, oli

ihanaa kun isi souti, veneen nykäykset eteenpäin. Kerran villakoirani putosi veteen,

kun luuli saavansa lokin itselleen. Muutimme takaisin koulun alettua kaupunkiin.

Rakkaiden sukulaisten vierailut mökillä... sanat ei riitä, miten ihanaa oli asua koko

kesän mökillä. Olen siis saanut suuren etuoikeuden asua kesäparatiisissa, ymmärsin

sen kunnolla vasta aikuisena. Poikani  sai saman mahdollisuuden, toivottavasti

aikanaan osaa myös arvostaa.

Kun suljen silmäni, näen mummin ja paapan touhuavan siellä, vaikka mummi pelkäsi

istua putput paatissa (voi miten rakastinkaan paapan paattia!).

Rakkaat halaukset mummille ja paapalle, sinne jonnekin, ja kiitos kaikesta.

Olen mummin ja paapan pojantytär, ensimmäinen lapsenlapsi

Hyvää, lämpöistä joulumieltä Sinulle, rakas, blogini lukija !

t. Salaisen puutarhan emäntä