Kevään alkamisen kunniaksi kirjoitan minulle hyvin rakkaan runon:
Sammakon virsi sateen aikana
Hyppien, tanssien kuljen
polkua varjoisaa,
polkua metsän halki,
polkua metsän taa,
niitylle huikaisevalle
kurjenpolvien,
niitylle härjänsilmäin,
varsankellojen ...
- P. Mustapää : Jäähyväiset Arkadialle 1945 -
Minä voin hyvin ja en voi hyvin. Äidin sairauden kanssa on rankkaa,
ja eilen kävin salaa isän lääkärin luona keskustelemassa (kirjoitan myö-
hemmin, mistä asia koskee) ja ystävättäreni, joka sairastaa Als- tautia:
lähetti eilen tekstiviestin, kun kiitti saaneensa minulta postikortin.
Sanoi kunnon heikentyneen ja masennuksen yltyneen...
Aion tässä joku päivä mennä käymään, mietin josko veisin hänelle
äänilevyn jostakin mielenkiintoisesta kirjasta.
Ja olen salaa kotiväeltä hakenut työpaikkaa Helsingistä, en tiedä
onko viisas ratkaisu mutta sisäinen ääni käskee ajattelemaan
itsekkäästi.
Tässä iässä uskaltaa jo ajatella itseäni, en vain tiedä miten kotiväki
tulee reagoimaan. Poikani lähtee armeijaan nyt heinäkuussa, joten
olisi hyvä sauma olla muualla töissä (?) .
Pääsi syvä huokaisu,
Salaisen puutarhan emäntä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti