Poika on päässyt ammattikouluun ja vielä toivomalleen linjalle.
Ihailen poikaa, kun itse lähti rohkeana opon juttusille ja oli suositellut
kahta tutustumispäivää (ma ja ti) ja nyt tänään sai ilmoituksen.
Tässä vain on iso mutta: äitini on ihan loukkaantunut verisesti, kun
hänen ainoa lapsenlapsensa valitsi amiksen eikä IB- lukiota.
Puheet äidille, että poika on meidän lapsi - mitkään puheet ei
todellakaan auta. Surullista vaikka ymmärrän, että äitini haluaa
pojalle parasta mahdollista koulutusta.
Itse otan ihan rauhallisesti vaikka olen ope ja nähnyt liian paljon:
miten vanhemmat voivat vaatia omilta lapsiltaan...
Urheilukilpailut on kaikkien surullisinta seurattavaa, kun poikien
isät suuttuvat pojilleen jos pelaavat huonosti tai joukkue hävisi, tms.
Myös vanhemmat pakottavat lapsensa lukioon...
Tiedän liian paljon... Mutta kaikkein eniten satuttaa oman
äidin käyttäytyminen omaa poikaani kohtaan.
Hyvää päivää Sinulle ja minulle,
t. Salaisen puutarhan emäntä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti