on ihan "sekaisin". Toisaalta ymmärrän, että poikamme haluaa
olla myös omien kaveriensa kanssa. He vain ehtivät olla
yhdessä vuoden ja kaksi kuukautta.... Isäntäkin, joka
alussa oli niin vastaan nuorten seurustelua, liikuttui kyyneliin
kuultuaan, ettei E:tä enää nähdä kodissamme...
Joten poikamme menee eteenpäin elämässään ilman
E:tä, sanoinkin, että minulla olisi yksi pyyntö:
että olisi sinkkuna mahdollisimman pitkään, ja
nauttisi vapaudestaan...
Silti isännällä ja minulla on ikävä E:tä...
Uskomatonta.
Voi tätä suurta nuorten ensirakkautta, jota tulevat
aina muistamaan!
t. Salaisen puutarhan emäntä
Jk. E kävi tänään hakemassa vaatteitaan ja tavaroitaan,
ja huomenna menee poikamme hakemaan
tavaroitaan E:n kotoa. Rankkaa.
Silti elämä jatkuu...
Sama
2 kommenttia:
Varmasti reilussa vuodessa ehtii kiintyä varsinkin jos ja kun tyttö on ollut mukava ja ihana ihminen.
Oma poikani ei ole vielä seurusteluja aloitellut ja kun kysyin että onko kiinnostavia tyttöjä niin poikani vastasi, ettei ole vielä mikään kiire alkaa seurustelemaan (hän täytti juuri 17v). Vastasin hänelle, että ei olekaan. Kaverit on hänellekin tärkeitä ja sekä tyttöjä että poikia ystäväpiiriin kuuluu.
Toivottavasti poikanne ensimmäinen tyttöystävä säilyisi pelkkänä ystävänä kuitenkin edelleen. Haikeaa ja surullista ihmissuhteiden päättymiset, mutta seillainen kuuluuu elämään ja kasvattaa.
Oih, noikin surut tulee eteen. Kuinka en sitä ole tajunnut? Olette aika ihania kun otitte tytön niin hyvin vastaan. Etkä selvästi ole niitä anoppeja jotka ei hyväksy pojalleen yhtäkään tyttöä :)
Lähetä kommentti