Kirjoitan ystäväni suruperheeseen tämän ihanan Intiaanirukouksen :

Kun olen kuollut,

itke minua hiukan,

ajattele minua joskus,

mutta älä liikaa.

Nyt ja aina

muistat minut

sellaisena kuin olin.

Joskus muisteloissa on mieltä,

mutta ei pitkään.

Jätä minut rauhaan,

niin minäkin jätän sinut.

Ja kun elät,

kiinnitä ajatuksesi eläviin.

Lupaatko?

Näin haluaisin itselleni. Löysin äsken ihan sattumalta ja halusin heti kirjoittaa, minusta

tämä on aivan ihana. Tiedän erään ihanan runon, jonka tulen myös kirjoittamaan

ystäväni suruperheeseen.

Kirjoitan tähän myöhemmin.

Hyvää vointia kaikille! Iloitaan kaikesta huolimatta elämästämme.