lauantai 26. heinäkuuta 2008


Rakkaan perheystävämme hautajaiset oli tänään ja poikamme tuli mukaan mukisematta.
Päivä oli raskas ja poikani näki isänsä itkevän ensimmäistä kertaa elämässään, mikä on
minusta hyvä: nähdä että suomalainen mies voi ja osaa itkeä.
Poikani suorastaan säikähti: annoin isännälle nenäliinan.
Huomenna on onneksi serkkuni vaimon 50v - juhla. Maanantaina lähdemme jälleen
Merikarvialle kalastamaan / perhokalastamaan. Ihanaa, murrosikäinen poikamme jopa
kysyi, milloin lähdemme Lankoskelle / Puukoskelle kalastamaan. On ihanaa palautetta, kun
olemme käyneet vuosia aina samassa paikassa.
Vielä mielessä pyörii hautajaiset, ja tunnelma on sen mukainen.
Jag vill tacka livet som har gett mig så mycket...
...
Elämälle kiitos sain siltä paljon...
Pidetään rakkaistamme hyvää huolta, Sinä ja minä ....

Ei kommentteja: