Olin tänään rakkaan Tuulan 60v puutarhajuhlissa.

Ensin ajattelin, etten menisi ollenkaan,

kun äitini taas keksi tehdä kepposen:

menivät naapurin kyydillä juhliin,

kun olin odottanut pari viimeistä päivää

viestiä, että milloin hakisimme heidät.

Vanhemmillani ei ole ajokorttia,

mutta luulen olevani sen verran rakas Tuulalle,

että olisi todella ollut pettynyt jos emme olisi

menneet. Näimme aivan ihanan lasten esityksen,

jossa Tuulalle laulettiin. Isäni sisko miehensä kanssa

oli myös mukana.

Juhlassa oli lapsille kilpailuja, karaokeakin

laulettiin puutarhajuhlassa.

Puutarhajuhlat oli niin Tuulan näköiset juhlat:

lapsilla on hauskaa ja

taustalla soi musiikkia ja ympärillä rakkaat

ystävät ja sukulaiset.

Mutta se iki-ihana koira huivi kaulassa,

varasti välillä juhlaväen huomion:)

Oli seisova pöytä ihanine herkkuineen,

pitäisiköhän vähän kysellä,

jos Tuula olisi meidän pojan rippijuhlissa pito-

kokkina:)

Kiitos Tuula tästä päivästä! Muuten poikani niin

ihmetteli, kun vaarista (isästäni) oli kuvia hänen

ollessaan pieni: selitin hänelle,

vaarin olleen hyvin rakas Tuulan äidille,

joka on mummini sisko.

Kiitollinen olen sukulaisteni rakkaudesta,

joka ympäröi meidät.

Iltarukouksessa pitää pyytää meille jokaiselle

terveyttä vuosiksi eteenpäin.