keskiviikko 16. syyskuuta 2009




Elämänkirjoitusta ei voi

näköjään niin suunnitella:

juuri kun tuntui siltä,

että elämämme kotona oli




palautumassa

"normaaliksi" pojan

mopokolarin jälkeen.

Huomasimme kotona viime

maanantaina, kuinka pojan

kunto ihan romahti.

Ajattelin, sen johtuvan

mopokolarista mutta jälleen

elämä järjesti meille

rankan yllätyksen:

sairaalassa todettiin

pojan sairastavan aivokal-

vontulehdusta.

Voitte vain arvailla,

miltä meistä vanhemmista

tuntui, kun ilmoitettiin

selkäydinpunktion ottamisesta.

Meidät toki ei annettu olla

toimenpiteen ajan huoneessa.

Päivystävä lääkäri puhui erittäin

huonoa suomea, ja tietenkin äitinä

menin kysymään polin vastaanotto-

tiskiltä ko. lääkärin pätevyydestä:

sainkin kuulla, että on erittäin

pätevä: sisätautien erikoislääkäri ja

eestiläinen.

Tieto helpotti ja piti vain odottaa

odotushuoneessa, kunnes pääsimme

takaisin pojan luokse.

Minun mieheni sanoi astuessaan

huoneeseen pojalle: että nyt Sinä

olet mies, kun kestit kuin mies.

Hän tietää mistä puhui, oli

itse käynyt läpi saman,

rankan selkäydinpunktion.

Jäimme pojan kanssa

sairaalaan, infektio-osastolle.

Heti tiistaina aamupäivän

aikana, meitä tuli huoneeseen

tervehtimään pojan kaverin äiti

(pojan kaveri, joka oli kyydissä

mopokolarissa) ja sanoinkin hänelle

"vielä tämä". Häneltä tuli kaunis hymy,

huokaisu sanoessaan "niin..."

Sitten tuli myös ihana yllätys:

poikani oli kahden ikäisenä joutunut

sairaalaan lastenosastolle, kun sairasti

virusperäisen nielutulehduksen.

Silloinkin jäin pojan kanssa

sairaalaan ja tutustuimme erääseen

hoitajaan ja ko.hoitaja muisti meidät ja

tuli tervehtimään "isompaa poikaa".

Vanhempani tulivat päivällä katsomaan

poikaa ja isäntä tuli päästessään töistä.

Nyt yritämme toipua ja odotamme soittoa,

vastausta bakteerinviljelyn tuloksista.

*****

Kyllä täytyy sanoa, että elämä kohtelee

meitä vähän liian rankalla kädellä.

*****

5 kommenttia:

mammeli kirjoitti...

Voi kun ikävää, että vielä tämä teidän pitää kestää <3 Onneksi poikanne oli sairaalassa ja koe otettiin heti, että jos se todetaan, alkaa asiallinen lääkitys heti! Olen ajatuksissa ja rukouksin kanssanne <3

MariaK kirjoitti...

Mammaelin blogista tänne lennähdin. Muistelen, että ennenkin olen täällä joskus tunnelmoimassa käynyt.

Nyt en osaa, kuin kyynelsilmin toivottaa Siunausta ja Varjelusta, enkeleitä vierelle.
*halaa*

siirisofia kirjoitti...

Voi, kylläpä nyt elämä koettelee. Toivottavasti poikasi on kuitenkin turvallisissa käsissä!
Paljon voimia ja halauksia!!

Marge kirjoitti...

Hui, kun itsekin pelästyin luettuani viestisi blogissani. Kamalaa!! Onneksi saatte apua, rukoilen puolestanne ja siunausta ja voimia teille vanhemmille toivotan!!!! Enkeleitä vierellenne, olette ajatuksissani!!

Marianne kirjoitti...

Toivottavasti poikasi voi jo paremmin !
Taisin kuulla uutisissa toissapäivänä että Turussa hoidetaan useampaa lapsi potilasta aivokalvontulehduksen vuoksi. Onneksi olette hyvässä hoidossa, mutta varmasti on raastavaa katsoa oman lapsen kipuilua, voih :(

Tuntuu elämä välillä kohtelevan rankalla otteella. Kaikesta huolimatta toivotan teille pikaista paranemista ja kauniita syyskuunpäiviä.