Joulukuusi

Joulukuusiperinne lähti maailmalle saksalaisesta Elsassista,
Strassburgin seuduilta 1500- luvulla. Roomalaiskatolisille
kuusi on pyhä, protestanteille vielä pahempi: Martin Lutherin
väitetään keksineen joulupuun. Ranskalainen ja nykyisin kato-
lilainen Strassbourg on julistautunut joulukaupungiksi.

Ruotsin yläluokka omi kuusen 1700- luvulla ja talonpoikaisto
sata vuotta myöhemmin. Suomen ylhäisö kantoi kuusen saliin
1800- luvun alussa, ja 1870- luvulla tapa levisi myös talon-
poikien tupiin. Säätyläiskodit, koulut ja yhdistykset opetti-
vat kaikelle kansalle joulukuusen.

Joulukuusen hankinta oli aluksi jokamiehen oikeus; sen sai
ottaa mistä vain. Helsinkiin ensimmäiset kuusikauppiaat
ilmestyivät 1890- luvulla.
Alkuun juhlakuuset olivat koristelemattomia, talonpoikais-
kodeissa saatettiin ripustaa kuusi sellaisenaan kattoon
roikkumaan. Kaupungeissa oli tapana illan hämärtyessä
ihailla porvaristalojen ikkunoista välkkyviä kuusia.

Ensimmäiset koristeet tehtiin itse, ja perinne jatkuu
edelleen lapsiperheissä. Kautta aikain suositumpia olivat
omenat, piparkakut, karamellit, paperikoristeet ja pumpu-
lipallot.

Joulukoristeteollisuus alkoi Suomessa 1920- luvulla.
Ulkomaisten esikuvien mukaan valmistettiin valtiolippuja,
kimmeltäviä palloja ja köynnöksiä. 1900- luvun alkukymme-
nien suosikki oli leveä marsalkanvyö jossa luki:

" Kunnia olkoon Jumalalle korkeuksissa, maassa rauha ja
ihmisillä hyvä tahto."

Nykykuusi on usein sekoitus uutta ja vanhaa: tehdaste-
koista kiiltonauhaa, lameeta, valtiolippuja, palloja,
olkikoristeita, pipareita...

Lähde: Kai Linnilä, Wanhan ajan joulu