lauantai 4. syyskuuta 2010

Meidän perheen kuulumiset...

Meidän perheessä on taas tapahtunut:

* poikamme, joka pääsi IB- lukioon, ei viihtynytkään siellä
vaan oli käynyt itse ammattikoulussa, rehtorin luona puhumassa
jos pääsisi sinne ( epäilen vähän ).

* isäntä raivostui, omat vanhemmat samoin, kun poikani uskalsi
sanoa oman mielipiteensä...

* olen kokenut viime päivinä haukkuja, riitoja ja vaikka mitä:
muut saavat tuntemaan minut "huonoksi äidiksi"...

* kaiken huipuksi pojan tyttöystävän äiti on huolissaan, kun
poikani haluaa olla välillä omien kavereiden kanssa ja kysyy
minulta syytä!!

* joten olen viime päivinä tuntenut lähes täydellistä uupumusta,
mietin jo kauhulla tulevaa Tansanian matkaani. Ajankohta ei ole
meidän perheessä paras mahdollinen ajankohta, mutta muutakaan
en voi...

* minusta on ihanaa, kun poikani uskaltaa itse sanoa mitä haluaa...

**********************************************************


Elämä on etsimistä.
Etsin tuskasta
ja ahdistuksesta,
niiden syvästä kuilusta
ja niiden kautta itseäni.

Etsin voimaa elää.
Sen voiman tarvitsen
pystyäkseni kohtaamaan
elämän todellisuuden
ja elämään sen keskellä.

- Anu Mikkola -


Väsynyt mutta ylpeä pojan äiti,

Salaisen puutarhan emäntä

3 kommenttia:

Marika kirjoitti...

Minustakin on hienoa että poikasin on uskaltanut tehdä tuollaisen päätöksen, tehdä sen mukaan mikä tuntuu itsestä parhaalta. Ja jos ei muuta, tuollaiset teot kasvattavat nuorta. Ole vain ylpeä äiti ja myös ylpeä itsestäsi!

Erjuska kirjoitti...

Nuorena ei ole helppoa tietää "mikä minusta tulee isona" - sitä kun ei aina tiedä vielä aikuisenakaan. On hyvä että poikasi tekee päätöksiä - ovathan ne häntä itseään koskevia ja vaikuttavat hänen omaan tulevaisuuteensa.

Nuo seurustelukuviot ovat kinkkisiä - tuossa iässä ei välttämättä tuo sitoutumisen aste ole vielä niin suuri..sitä haluaa vielä omaa tilaa ympärilleen. Nuoruus on oman paikan etsimistä vähän joka tavalla - ihmissuhteissa ja uravalinnassa ... se ei ole niin helppoa... mutta kasvattavaa.

Tuo Tansanin matka on varmasti ihan hyvä juttu - saat hiukan etäisyyttä asioihin.

Mukavaa alkusyksyä salaiseen puutarhaan.

T. Erjuska : )

tinttarus kirjoitti...

Luottaen kulje eteenpäin. Älä syytä itseäsi. Ole kiitollinen, että olet kasvattanut pojan, joka itse tietää, mitä tahtoo. Se on elämässä arvokas piirre. Et ole huono äiti, vaan paras mahdollinen omalle lapsellesi. Niin monesti sitä äitinä pukee suotta ylleen syyllisyyden viitan. Toisten on helppo osoitella sormella tai antaa omia näkemyksiään. Niistä kun osaisikin olla liikoja piittaamatta. Olen itsekin itkenyt monet itkut, ymmärrän. Ei se ole helppoa.
Muistetaan, että kun itse saamme voimaa ja vahvuistumista, lepoa ja aikaa, jaksamme taas olla läheisillemmekin enemmän. Siispä jos sinua odottaa natka Tansaniaan, niin sydämestäni toivotan nautinnollista ja levollista matkaa! Älä epäröi.
Saat todella olla ylpeä äiti. Ja matkan jälkeen väsymyskin kaikkoaa.
Voimia ja jaksamista syksyyn!