sunnuntai 15. tammikuuta 2012

Kerron ihanasta "joululahjasta, jonka sain" ...













Kävimme isännän kanssa eräässä kirjakaupassa ja

sanoinkin: "Osta tuo kirja minulle joululahjaksi" ...

Tiedättekö se oli ensimmäinen joululahja lähes

neljäänkymmeneen vuoteen.

Näytän joulukuussa ihania reseptejä

valokuvineen :)


*********************************
Ja nyt lupaamani kirjan ajatukset:

Oletko onnellinen?

Barbara Berger


1. Hyväksy asiat sellaisina kuin ne ovat

* Suurin syy siihen, että ihmiset kärsivät ja
   ovat onnettomia, on se, että he haluavat
   elämän olevan jotakin muuta kuin se on.

->Tämä on suurin ongelma. Haluamme elämän
   olevan jotakin muuta kuin se on. Haluamme
   mahdotonta.

-> Haluatteko mahdotonta? Haluatteko elää
  ikuisesti ruumiissanne? Haluatteko sitä?
  Entä haluatteko, että teillä olisi koko ajan
  hyvä olo, että näyttäisitte upeilta ja hallitsisitte
  kaikki tilanteet? Haluatteko olla vahvoja ja
  terveitä ja välttyä sairauksilta, väsymykseltä
  ja kivulta?
  Eikö olisi mukavaa saada osakseen kaikkien
  kunnioitus ja rakkaus riippumatta siitä, mitä
  teette? Entä haluaisitteko...?

-> No niin, luettelosta tulee aika pitkä,
 kun sitä rupeaa ajattelemaan.

-> Todellinen elämä ei kuitenkaan ole sellaista.
 Tiedättekö ketään, joka on elänyt ikuisesti, koskaan
 kuolematta? Tai ketään, joka ei ole koskaan ollut
 sairaana eikä tullut vanhaksi? Luultavasti ette, sillä
 todellisessa elämässä niin ei tapahdu.

-> Todellisessä elämässä ihmiset tulevat ja menevät,
 ravistuvat, vanhenevat ja kuolevat.

-> Niin se vain on.

-> Mitä taas rakastamiseen ja hyväksymiseen tulee,
 kaikki ihmiset eivät rakasta meitä koko ajan eivätkä
 hyväksy meitä, vaikka kuinka yrittäisimme.

-> Niin se vain on.

Pilaamme kaiken kuvittelemalla, miten asioiden pitäisi
olla, vaikka todellisuudessa mikään ei ole niin kuin
meidän mielestämme pitäisi.

-> Sen pituinen se. 




To be continued...




**************************************** 




Hyvää, alkavaa viikkoa Sinulle lukijani!

Salaisen puutarhan emäntä


Jk.

Lämmin osanottoni  Tripp Rothin perheelle.

Sama

1 kommentti:

Liisa kirjoitti...

Oi, kuinka puhuttelevia ajatuksia. Otan ne mukaani ja pohdiskelen,kiitos!