Aikuinen lapsi

Nyt poikani on aikuinen lapsi. Hän saa ostaa kaupasta kaljaa.

Hän saa hankkia ajokortin. Hän saa äänestää tulevissa

vaaleissa. Hänet kutsuttiin armeijaan.

Kun hän käy terveyskeskuksessa hammaslääkärillä, se

maksaa. Ja se maksaa aika paljon. Kuka maksaa?

Äiti maksaa.

Ajokortti? Mummi ja vaari maksaa.

Riitelemme yhtä äänekkäästi ja raivokkaasti kuin

ennenkin. Onhan meillä perheen kuumimmat tempera-

mentit - siis molemmilla. Jos hän kuvittelee olevansa

tasavertainen ainoastaan sen tähden, että hän on lain

mukaan aikuinen, hän saa ajatella uudestaan.

Älä unta nää.

Minä olen mutsi. Olen pomo.

Voi että minä rakastan sitä lasta.

Omaa itsepäistä, ihanaa kullanmuruani.

Silloin kun hän ei ole tyttöystävänsä tai jonkun

kaverinsa luona, hän makailee kaikkein mieluiten

huoneessaan, jonne hän vie kaikki jogurtit, mehu-

tölkit ja astiat keittiöstä.

Mistä me riitelemme?

Siitä, että mitä tekee ollessaan ulkona.

Siitä että hän ei hakenut kesätöitä silloin kun minä

sanoin. Siitä että hän ottaa puhtaan pyyhkeen joka

kerta mennessään suihkuun.

Poikani leijuu aikuisuuden ja lapsuuden välimaastossa,

heittäytyy avuttomaksi, kun ymmärtää hyötyvänsä

siitä ja on aikuinen kun haluaa "lainata" rahaa.

Ja hän tietää, että äiti aina pelastaa pintesstä.

Mitä minä teen.

Leijun aikuisuuden ja lapsellisuuden rajamailla,

lellin ja vaadin ja karjun ja lässytän. Heittäydyn

avuttomaksi, kun haluan että hän käyttäytyisi

aikuisesti, ja  olen Aikuinen, kun haluan että

hän tekee Oikein. Ja pelastan aina pinteestä.

Kasvamme täällä molemmat aikuisiksi, yhdessä

ja erikseen.

Ihan hyvä mies siitä tulee. Tiedän sen, onhan

hän minun rakas poikani.


- Onnea aikuiselämän ensi askeleille,

olethan varovainen ja utelias katsomaan

mitä maailma tarjoaa Sinulle! -

Rakkaudella Sinun äitisi

(kirjoitin ylläolevan tekstin

syntymäpäiväkorttiisi)

Meillä oli eilen myös hääpäivä, tuli 30 vuotta täyteen.

Isäntä ei tietenkään muistanut, vaikka salaa

toivoin, että olisi edes onnitellut ja sanonut

olevansa kiitollinen näistä kaikista yhteisistä 

vuosista. Mutta kun ei, niin ei.

Minäkään en sanonut mitään.

Niinpä hemmottelin eilen ostamalla

itselleni kasvovoidetta, yövoidetta sekä

silmänympärysvoidetta.

Rankkaa.

Saa nähdä, kuinka kauan jaksan.

Pidetään hyvää huolta itsestämme!

Rakkaudella,

Salaisen puutarhan emäntä