Hyinen räntäsade piiskasi pienen talon keittiöikkunaa Elkinsin kaupungissa,
Länsi-Virginiassa. Melinda Eichelberger, joka oli seitsemättä kuukautta
raskaana, veti pelillisen joulupipareita uunista. Kylmässä talvisäässä asunto
oli kuin suojassa pesä vuoden 1990 joulun aatonaaton iltana.
" Kuka haluaa pipareita?" Melinda huusi 21- vuotiaalle miehelleen Stevelle
ja kolmivuotiaalle Brittany- tyttärelleen, jotka olivat viereisessä huoneessa.
Brittany tupsahti heti paikalle, yllään pelkkä yöpaita ja alushousut.
"Minä!" hän sanoi iloisesti, niin että hymykuopat paistoivat.
Ravintolassa työskentelevä 20- vuotias Melinda oli ottanut vapaata joulu-
kiireittensä vuoksi. Kerrankin hänen ei tarvitsisi herätä ani varhain lähteäk-
seen aamuvuoroon.
Steve oli viikkoa aiemmin menettänyt työpaikkansa halpahallissa, joten
hänkin olisi kotona.
Keskiyön paikkeilla uupunut Melinda sammutti uunin. Steve oli jo vuo-
teessa, ja Brittany oli käpertynyt olohuoneen lattialle ja nukkui sitkeästi.
Tytön vieressä kimalteli pieni joulukuusi. Melinda hymyili tyttärelleen.
Hänellä näyttää olevan hyvä olla, Melinda ajatteli. Nukkukoon siinä.
Hän peitteli lapsen huovalla, suuteli häntä poskelle ja meni nukkumaan.
Klo oli 9.33 aamulla, kun Melinda heräsi säpsähtäen. Eihän minulla
olekaan töitä tänään, hän muisti helpottuneena. Samassa hän huomasi,
että ympärillä oli epätavallisen hiljaista.
"Brittany!" Hän huuteli ja laahusti unisena olohuoneeseen. Siellä häntä
vastaan iski hyytävä veto. Hän silmäili ympärilleen unesta tokkuraisena
ja huomasi sisemmän etuoven olevan auki. Hän yritti työntää myös
ulommaista metalliverkkoista lasiovea auki, mutta se oli jäätynyt
paikoilleen. Hyvä Brittany ei ole ainakaan livahtanut ulos, Melinda
ajatteli helpottuneena.
To be continued...
Lähde: Valitut Palat, joulukuu 1993
Salaisen puutarhan emäntä
Jk. Kirjoitan myöhemmin, joulun jälkeen, matkastani Bielsko-Bialaan.
Sama
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti