lauantai 15. joulukuuta 2012

Joulun ihme, toinen osa



"Brittany!" hän huusi uudelleen. Hän arveli, että tyttö

leikki piilosta hänen kanssaan. Kaksi päivää aiemmin

Steve ja Brittany olivat piiloutuneet eteiskomeroon ja

syöksyneet yllättäen esiin hänet säikäyttääkseen.

Mutta nyt ei komerossa eikä liioin Brittanyn huoneessa

ollut ketään. Melinda juoksi herättämään Steven.

"Brittany on hävinnyt!" hän huusi. Yhdessä he 

tutkivat talon läpikotaisin. Sitten Melinda katse

kääntyi oveen ja siitä avautuvaan talvimaisemaan.

"Voi luoja!" hän sanoi. He tempaisivat takin ylleen ja

syöksyivät ulos. Pakkastuuli viilsi hengitystä. "Brittany!" 

he huusivat ja juoksivat edestakaisin talorivistöä.

Miksen minä herännyt aikaisemmin? Melinda ajatteli.

Miksen kuullut hänen avaavan ovea? Hyvä Jumala,

älä anna lapselleni tapahtua mitään. Sitten hän huomasi

kahden talon välisellä pienellä kujalla jotakin.

"Steve!" hän kirkaisi. Lumessa makasi Brittany 

yöpaidassaan ja pikkuhousuissaan. Jäätyneet silmät

tuijottivat suurina ja suu oli ammollaan. Pehmeine vaaleine

kiharoineen hän näytti posliininukelta.

Steve kaappasi tytön syliinsä, lähti juoksemaan kotia kohti 

ja huusi apua. Lapsen hento ruumis oli jäykkä ja eloton.

Hän asetti Brittanyn sohvalle ja ryhtyi peittämään hänet

huovilla. Sisään ryntäsi naapuri. Mies katsoi kauhuissaan

tytön vahamaisia kasvoja ja lasittuneita silmiä ja tarkisti

sitten pulssin. Hän pudisti päätään ja aloitti puhalluspaine-

luelvytyksen. Steve pelkäsi, että järkytys aiheuttaisi Melindalle

keskenmenon, ja lähetti tämän viereiseen huoneeseen toisen

apuun tulleen naapurin kanssa.

Aluehälytyskeskuksen puhelin soi. Vain muutama minuutti 

hälytyksen jälkeen lääkintäryhmä saapui Eichelbergerien kotiin.

***************

To be continued 

Voi hyvin,

t. Salaisen puutarhan emäntä


Ei kommentteja: