sunnuntai 3. helmikuuta 2013

Joulun ihme, neljäs osa


Veachin määräyksestä lapsen vatsaontelo huuhdeltiin lämpimällä vedellä, suoneen
annettiin lämmitettyjä liuoksia ja keuhkoihin johdettiin hengitysmaskin kautta happea,
joka kyllästettiin lämpimällä vesihöyryllä. Sen jälkeen Dailey ja Eye jatkoivat elvytys-
tä Sydäntä stimuloivista lääkkeistä olisi hyötyä vasta kun Brittanyn veri olisi sulanut
ja pääsisi kiertämään normaalisti.
Melinda syöksähti huoneeseen, jossa Steve odotti. Hän puristi käsissään Brittanyn
lempinukkea. "Ajattelin, että hän ehkä kaipaa tätä", hän sanoi avuttomasti. Steve
nyökkäsi ja puristi hänen kättään kevyesti. Melinda kyyhötti odotushuoneen soh-
valla, ja hänen ylitseen hulvahti jälleen tuskan aalto, kun hän ajatteli iloisiin paperei-
hin käärittyjä joululahjoja: leikkikeittiövälineitä,lasten videota ja värikyniä.
Avaisiko Brittany paketteja koskaan? Näkisikö hän pian syntyvän pikkusiskonsa
tai veljensä?

Melinda ja Steve istuivat pää painuksissa, kädet tiukasti toisiinsa kietoutuneina ja
rukoilivat ihmettä. Sairaanhoitajat ja lääkintämiehet elvyttivät Brittanya yli kaksi
tuntia kahdeksan lämpölampun hiostavassa kuumuudessa. Tytön ruumiinlämpö
nousi 27 asteeseen, mutta hänessä ei vieläkään näkynyt elonmerkkejä. Huoneen
tunnelma kiristyi kiristymistään Ilmassa väreili ääneen lausumaton ajatus:
turha tätä on enää jatkaa.
Kukaan ei kuitenkaan halunnut lopettaa elvytystä. Ehkä se johtui epätoivoisista
vanhemmista, jotka istuivat odotushuoneessa, tai yksinkertaisesti siitä, että on
jouluaatto. Henkilökunta jatkoi kamppailua, yritti pakottaa lapsen elottoman
sydämen lyömään ja tyhjät keuhkot täyttymään.

Yhdeltä iltapäivällä Lora Eye huomasi, että Brittanyn nenästa ja suusta norui
hieman verta ja limaa. "Katsokaa!" hän huudahti jännittyneenä. "Hän alkaa
ilmeisesti sulaa!" Pian tämän jälkeen sydänvalvuri ilmoitti hienoisesta muutoksesta
- monitorin suora viiva alkoi hieman aaltoilla.
Seuraavan tunnin aikana monitorissa alkoi näkyä sydäntoiminnan vilkastumista.
Viisitoista yli kaksi iltapäivällä Veach asetti sormensa kaulalle. "Tunnen pulssin!"
hän huudahti. Vastoin kaikkea todennäköisyyttä tytön sydän oli alkanut sykkiä.
Lora Eye hymyili Brenda Daileylle ja muille hoitajille, mutta tuona voitonhetke-
näkin hän oli huolissaan. Lapsi oli ollut kauan ilman happea. Olivatko he elvyt-
täneet tytön vain sitä varten, että hän eläisi loppuikänsä koneiden varassa?
Eye työnsi ajatuksen nopeasti pois mielestään. Teimme mitä oli tehtävä, hän
rauhoitti itseään.

Kun Veach astui huoneeseen, Melinda ja Steve katsahtivat häneen pelokkaasti.
"Tyttärenne sydän lyö jälleen"; hän sanoi. "Siirrämme hänet nyt Pittsburghin
lastensairaalaan:" Lääkäri vei pariskunnan lapsen vuoteen ääreen.

Melinda veti henkeä. Jotta Brittanyn ruumiinlämpö ei laskisi matkalla, hänet
oli kiedottu huovista ja alumiinifoliosta tehtyyn kapaloon. Tytöstä näkyivät
vain siniset huulet ja nenä. Hoitaja antoi happea hengityspallon avulla, ja hänen
vartalonsa nytkähteli rytmikkäästi. Hänen silmänsä oli teipattu kiinni. Kaikki
hoitajat itkivät.
Melinda astui lähemmäs ja pani vapisevin käsin nuken lapsen viereen.
"Äiti tässä", hän kuiskasi. "Kohta sinä olet kunnossa." Hetken kuluttua Brittany
kiidätettiin ambulanssiin. Se veisi hänet lähimmälle lentokentälle ja sieltä edelleen
sairaalaan.

Kun Eye ja Dailey nostivat tyttöä ambulanssiin, hän valitti hiljaa ja käänteli
päätään puolelta toiselle. He alkoivat rauhoitella lasta, lähinnä tottumuksesta.
Tuskinpa he uskoivat hänen kuulevan. "Brittany on kiltti tyttö"; Eye sanoi.
"Joulupukki tulee kiltin tytön luokse." Nyt lapsi makasi hiljaa, aivan kuin
olisi kuunnellut. Eye vilkaisi Daileyta kysyvästi ja jatkoi:
"Tuleeko joulupukki Brittanyn luokse?" Tuntui kuin pikkuinen olisi hieman
nyökännyt. "En usko silmiäni!" Dailey huudahti. "Me näemme varmaan
näkyjä." He lauloivat kokeeksi muutaman joululaulun. Aina kun he lakkasi-
vat laulamasta, pikkutyttö alkoi liikehtiä levottomasti. Koko matkan lento-
kentälle sairaankuljettajat lauloivat joululauluja tuolle kylmälle, etäiselle
lapselle.

To be continued ...

Ihana kortti poimittu googlesta.

**************************************************
Hyvää, alkavaa helmikuuta Sinulle blogini lukija!

t. Salaisen puutarhan emäntä

Ei kommentteja: