Sairaanhoitaja Brenda Bailey harppoi portaat sydän kurkussa. Hän työntyi pienen
ihmisjoukon läpi tytön luo. Kun hän tarkistaakseen pulssin kosketti Brittanyn kaulaa,
hän hätkähti: iho oli kylmä ja kova. Lapsihan on läpikotaisin jäässä! hän ajatteli
epäuskoisena. Hän siirsi tytön lattialle ja jatkoi naapurin aloittamaa elvyttämistä.
Hetken kuluttua sisään juoksivat sairaankuljettaja Lora Eye ja lääkintäryhmän pääl-
likkö Delma Caudell välineineen. Caudell kiinnitti sydänvalvurit elektrodit Brittanyn
rintaan. "Sydän ei lyö", hän ilmoitti totisena. Eye jatkoi nyt elvytystä, ja Steve kääntyi
poispäin silmät kyynelissä. Lääkintäryhmä peiti Brittanyn lämpöpakkauksilla ja asetti
hänen henkitorveensa putken keuhkojen hapensaannin turvaamiseksi. Steve seurasi
huopiin kiedottua lasta ambulanssiin, joka lähti liikkeelle sireenit ulvoen.
Brittanyn saapuessa tapaturmaosastolle klo 10.45 työvuorossa oli tohtori John Veach.
Tytön ruumiinlämpö oli 23 astetta, ja hänen jäiset mustuaisensa olivat laajentuneet ja
liikkumattomat. Hän oli ollut kuolemanomaisessa tilassa jo ainakin 40 minuuttia.
Perussääntö vaikeassa alilämpöisyydessä eli hypotermiassa on kuitenkin se, ettei
uhria pidetä kuolleena ennen kuin ruumiinlämpö on saatu normaaliksi. "Tuokaa
lämpölamppuja ja hypotermiahuopa", Veach käski hoitajia.
To be continued
Salaisen puutarhan emäntä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti