Tänään olimme vanhempieni luona, kuvassa rakas isäni. Isäni rakas sisko
miehineen sekä isäni rakas serkku miehineen kokoontuivat Koulukadulle,
vaikka oli olympialaiset menossa ( jääkiekkoa Norjaa vastaan ja karsinta
mäkihypyssä). Isäntäkin ja minä olimme myös mukana.
Tunnelma oli niin ihana: isäni sisko antoi äidilleni laukun, missä on kuva
minusta vanhempieni kanssa ollessani yhdeksän, ja isi sai haukea Reijolta,
kalamieheltä. Isän serkku taas teki ihanan kakun, minä tein kaksin kappalein
kinkkupiirakkaa, että varmasti riittää meille kaikille.
Minä sain äidiltä halauksen sekä poskisuukon, jota en ole tottunut saamaan.
Seisoin kuin patsas, en tiedä syytä...
Annoin tulppaanikimpun vanhemmilleni.
Äiti oli hiukan levoton, mutta muisti silti kirkkaasti koskien lapsuuttani,
myöskin missä heidän hääjuhlansa oli vietetty, sain uutta tietoa itsekin.
Sen muistin kyllä heidän vuokranneensa auton Pietarsaareen, jonne heidän
häämatkansa suuntautui.
Huomasin isästäni, että hän niin nauttii kun on rakkaita ihmisiä luonaan,
mutta on silti uupunut. On vain taitava peittämään siskoltaan tai serkul-
taan...
Jääkiekon ensimmäisen erän päättyessä, halusivat kaikki päästä kotiin
katsomaan loput erät, minkä ymmärrän täysin. Annoin heille ihanat,
keltaiset tulppaanikimput Seijalle sekä Tuulalle. He ovat MINULLE
hyvin rakkaita. Pitäisi vain sanoa heille ääneen, kuinka tunnen suurta
ja mittaamatonta rakkautta heitä kohtaan.
Kirjoitan tähän ihanan runon, jonka on kirjoittanut Anna-Mari Kaskinen:
" Mikään ei voi viedä muistoja, joita minulla on niistä päivistä ja
vuosista, jolloin elimme vielä samassa maailmassa.
Sinne minne menet, en minä voi Sinua seurata.
Lähetän Sinut käsiin, jotka ovat omiani kestävimmät, syliin,
joka on kaikkia sylejä suurempi. Lähetän Sinut ja kiitän, että elit."
Kiitollisena tästä päivästä.
Salaisen puutarhan emäntä
Jk. Vein aamupäivällä poikani tyttöystävän abi-risteilylle.
Tämmöistä tällä kertaa, poikani tuli aikaisin kotiin:)
Sama
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti