Kävin Helsingissä keskiviikkona ja tulin samana iltana takaisin, käynti oli
rankka. Siitä en nyt jaksa kertoa, mutta se liittyy lähinnä opiskeluuni.
Torstai aamuna piti sitten nousta klo viideksi töihin, oli vähäinen unimäärä
ja sen todella huomasi töissä siivotessani: ei ollut yhtään voimia, sitä
melkein voi pahoin mutta selvisin kuitenkin neljän tunnin siivoamisesta!
Siitä ruusu minulle.
Vielä menin illalla siivoomaan kolme tuntia, tykkään siivota yksin,
koko paikka on ihan hiljainen.
Tänä aamuna oli aivan taivaallisen ihanaa mennä töihin vasta klo
7 ! Nyt olen tullut kotiin juomaan aamukaffit.
Kyllä jokainen siivooja on ruusun arvoinen, todella. On sellaista ylpeyttä,
että saa itse tienattua rahaa, tiedän miltä tuntuu katsoa esim. televisiosta
ruokamainoksia, johon meillä ei ole ollut varaa ostaa. Tämä ajanjakso on minua
opettanut. Ja kaikkein tärkeintä, "uskallan" nyt mennä postilaatikosta hakemaan
postia, kun meillä on nyt varaa maksaa laskuja.
Vielä illalla menen töihin.
Aamun ajatuksia:
" Älä koskaan luovu unelmistasi.
Jonain päivänä, jossakin ja jollakin tavalla,
saavutat ne."
" Yritän muistaa sanoa läheisille, kuinka tärkeitä he ovat."
" Ei ole väliä, uskotaanko minua."
" On paljon asioita, joiden vuoksi on syytä iloita."
Hyvää viikonloppua Sinulle blogini lukija !
Kiitollinen Salaisen puutarhan emäntä
Jk.
Jos tunnet työpaikallasi siivoojan tai siivoojia, tervehdi ja
vaihda muutama sana. Meitä on kaksi siivoojaa, sattumoisin
tulevia opettajia mutta kukaan ei tervehdi. Olemme näköjään
heidän silmissään alakastiin kuuluvia, surullista mutta se ei
ole meidän siivoojien ongelma vaan ihan muiden...
Sama
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti