Sirkka lauloi lystiksensä
oman intonsa iloa,
huviksensa hyräeli,
mättähällä mesisellä,
silmäkukkien keralla.
Päivä paisto.
Nurmen nunnut,
kukat kultaiset keolla,
kattelivat, kuuntelivat
kun hän laulella liritti...
- Samuli Kallio 1932 -
Aisopoksen faabeli heinäsirkasta ja muurahaisesta pureutuu oikeuden-
mukaisuuden käsitteeseen. Jokainen tulisi sen mukaan toki tietää, että
talvi tulee joka tapauksessa ja siihen täytyy varautua. Kylmästä kan-
gistuva heinäsirkka syyttäköön itseään ja omia valintojaan - jos kesän
pitkän senkun soittelee ja laulelee, saa ansaitsemansa lopun.
Sadun moraalinen opetus on siis se, että ahkeraa palkitaan ja laiskaa
rangaistaan.
Vaan pohdipa tätä:
- Eikö muille hyvän mielen tuottaminen olekaan ihailtava elämäntehtävä?
- Miten meidän polojen kävisi, jos sosiaalipolitiikkamme tiukasti noudattaisi
Aisopoksen sadun henkeä ?
Ihanaa keskiviikko päivää Sinulle,
t. Salaisen puutarhan emäntä
Jk. Ihana kuva poimittu googlesta.
Sama
1 kommentti:
Ihana kuva ja tunnelma. Yksi suosikkini onkin Martta Wendelinin ja hänen tuotoksensa. Hänellä on niin kaunis kädenjälki...
Lähetä kommentti