maanantai 20. lokakuuta 2008

Hei taas!
Innostuin lukemaan kirjaa ja poimin kirjan ajatuksia:
Ensimmäisen luvun otsikkona on: Löydä jälleen hymysi
Ihmisillä ei ole enää hauskaa, vaikka he yrittävät epä-
toivoisesti pitää hauskaa. Heidän elämästään puuttuu
todellinen ilo. Ihmiset eivät osaa enää nauttia aidosti
elämästä, vaikka etsivätkin kaikin tavoin hauskuutta.
Näiden ihmisten elämästä on kadonnut pieni mutta
hyvinvoinnin kannalta ratkaisevan tärkeä elämän-
kipinä - he ovat kadottaneet
oman erikoislaatunsa.
Niin käy monille meistä aikuisiän kynnyksellä.
Me mukaudumme. Katsomme, miten muut selviy-
tyvät, ja jäljittelemme heitä - samoin kuin kaikki
muutkin. Lakkaamme tekemästä omia valintoja
arkielämän vaatimusten ahdingossa, kenties emme
edes tajua, että meidän pitäisi tehdä
valintoja.
Miksi ihmisillä on niin paha olo?
Joudumme tekemään jatkuvasti elämäntapaan
liittyviä valintoja, joihin hienot kuvalehdet ja
räikeät mainokset osaltaan vaikuttavat.
Valinnanvaraa riittää, mutta silti vain harva
ihminen on todella sitä mieltä, että hänellä on
runsaasti vaihtoehtoja. Juutumme ajatukseen,
että olemme onnellisia, jos käyttäydymme
tietyllä tavalla, jos elämäntapamme on tietyn-
lainen, jos hankimme kaikki elämäntapaan
liittyvät tuotteet.
Katsoipa minne tahansa, joka puolella voi
nähdä onnea tavoittelevia ihmisiä.
"Tarvitsen vielä jotain muuta, vielä yhden
asian, ja sitten olen onnellinen", me ajatte-
lemme. Pulma on siinä, että uusia myyn-
tiluetteloita tulvii jatkuvasti.
Niinpä meillä on aina jokin toteuttamaton
toive.
Mitä tapahtuu hymylle, kun ihminen joutuu
oravanpyörään?
Sebastian Chamfort kirjoitti 1700- luvulla:
" Päivä, jona emme ole nauraneet, on todella
mennyt hukkaan." Kuinka monta päivää
sinulta on mennyt hukkaan viime aikoina?
Milloin nauroit sydämesi pohjasta?
************
Jatkan joko illalla tai huomenna aamulla.
Seuraava otsikko kirjassa kuuluu näin:
Näin voit löytää jälleen hymysi.
************
Teksti on suoraan poimittu kirjasta:
Elä täysillä ! Richard J. Leider ja
David A. Shapiro
************
Pakkaa huolesi vanhaan selkäreppuun
ja hymyile, hymyile, hymyile.
- George Asaf, 1915-
*************
Lukiessani kirjan loppuun, kirjoitan OMIA
ajatuksia, mitä oivalsin luettuani kirjaa.
Suosittelen lämpimästi tätä kirjaa.
*************
Kuva: Kaj Stenvall: Puutarha

Ei kommentteja: